Merellinen Oulu ry

Oulu oli merikaupunki erikoisen leimallisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Silloin v.1850 Oulun väkiluku oli 6000. Oulun Merimieshuoneen rekisterin mukaan v.1851 merellä oli peräti 590 henkeä, joista 52 hengellä oli merikapteenikirja. Kauppa kävi kahteen suuntaan; terva ja puutavara olivat suurimmat vientituotteet. Varsinkin 1850-luvun loppupuoliskolla tervan vienti oli valtavan suurta, jopa n. 67.000 tynnyriä vuodessa. Kun edellä mainittuihin elinkeinoihin lisätään laivanrakentaminen ja laivojen myynti, voidaan hyvin sanoa, että Oulu eli merestä 1700-1800-luvut.

Laivojen rakentaminen jatkui 1900-luvun alkupuolella kuitenkin jo hiljentyen. Sotakorvaukset sisälsivät myöskin laivojen tekoa ja luovutuksia Neuvostoliittoon. Niiden valmistus toi muutamiksi vuosiksi töitä Ouluunkin. Pikisaareen perustettiin telakka, joka ehti valmistaa useita teräslaivoja ja hinaajia. Kaiken tämän loistavan merellisen menneisyyden jälkeen tekee mieli kysyä, mikä voima polki maan rakoon elinkeinot, jotka oli koettu tutuiksi ja turvallisiksi. Oululla oli monia vuosia maan suurin kauppalaivasto, joka operoi huomattavassa määrin suurilla valtamerillä ja Pohjameren liikenteessä.

Oulun merenkulku menetti osuuttaan elinkeinorakenteessa ns. höyrylaivakauden alkaessa. Muut elinkeinot eivät ole pystyneet täyttämään syntynyttä aukkoa. Jopa kalastuskin elinkeinona on henki-toreissaan.

Oulu tarvitsee merikaupunkimaineen säilyttämiseen mm. kulttuurin keinoja. Se tarvitsee myöskin laivoja ja veneitä. Nyt kehitys siihen suuntaan näyttää hyvältä. Kaupunkimme vesille näyttää ilmaantuvan ainakin kaksi uutta laivaa. Ne tulevat viihdyttämään kesäaikana alueemme asukkaita.

Todellisen onnenpotkun oululaiset kokivat, kun Merivoimat, järjestellessään toimiaan uudelleen luovuttivat oululaisille nimikkolaivaksi FNS Kustaanmiekan, ex T/A OULUn joka rakennettiin v.1963 tarkastusalukseksi Oulun Luotsipiirin käyttöön. Se on loistokunnossa ja sen luovutusehdoissa velvoitetaankin Merellinen Oulu ry:tä pitämään laiva aina ajokunnossa. Sen tehtävän hoitamiseen tarvitaan kaikkia meitä.