Merellinen Oulu ry

"Viimeinen slinga oli liikaa ja kohta meni mereen toinenkin puoli"

MERELLISIÄ MUISTELUKSIA 

Soutamisen aakkoset sain oppia jo sammuttimen kokoisena kotirannan vesissä Haukiputaan Halkokarissa. Isän ammatti, luotsi, sitoi minutkin jo pienestä pitäen tiiviisti merellisiin ympyröihin. Kodin ikkunasta näkyivät Martinniemen redillä lastaamassa olevat laivat. Jokea pitkin hinaajat kiskoivat Santaholman sahalta puutavaralla lastattuja proomuja redille ja toivat tyhjät proomut takaisin sahalle lastattavaksi. Iän karttuessa isän mukaan pääseminen avarsi merellistä maailmankuvaa muihinkin lastauspaikkoihin, kuten Iin-Röyttään ja Halosenlahteen. Merinäkymät laajenivat entisestään pienen miehenalun silmissä päästyään isän mukana luotsausmatkoille. Sitä tunsi olevansa jo vallan merimies.

Hyvin luontevasti merelliset työpaikatkin avautuivat vesielementtiin sidottuna, kun perhetuttu, hinaaja Kelon kippari, Väinö Kropsu antoi minulle mahdollisuuden jo vajaat 14 –kesäisenä ryhtyä täyttämään kansimiehen paikkaa Kelo-hinaajassa. Hinattiin tukkeja Kemijokisuulta Martinniemen sahalle. Kemiin päin mentiin puomiletkan ja halkoproomun kanssa lujaa, mutta takaisin tultiin tukkitarakan kanssa vaatimattomasti soutuvauhtia. 

Tästä muistuu mieleeni tapaus, jolloin Kemistä lähdön jälkeen tuuli yltyi ja jouduimme menemään Simon edustalla Kallion saaren suojalle makaamaan tuulta, kuten sanonta kuului. Parin vuorokauden kuluttua tuuli alkoi moinaamaan ja lähtöä jo harkittiin. Siinä vaiheessa kapitaano Väinö antoi jungmanni Penalle komennon. Otat tuon jollan ja soudat sillä maataloon, josta edelliselläkin reissulla haettiin maitoa. Talo näkyy tuolla. Ei muuta kuin soutamaan kohti annettua osoitetta. Talon rantaan päästyäni kiipesin törmää ylös talon pihamaalle ja pääovesta sisään komeaan maataloon. 5 litran maitopääläri toisessa kädessä kolistelin tupaan, jonka takaosassa loikoili puusohvalla isokokoinen mies. Kysyin josko olis mahdollista ostaa maitoa tuonne hinaaja Keloon, joka makaa tuulta Kalliossa. Miehenkuvatus ei päätänsä nostanut. Sano vain, että suunnista navettaan jos maitua haluat. Lehmäntuoksuisessa tilassa huiski kaksi häntää, joista toisen alapuolella istui matalan jakkaran nokassa jo eilisen nähnyt täti-ihminen vedellen lehmän antimisia kapeina suihkuina jalkovälissään olevaan ämpäriin. Puhutteluyritys antoi vastauksen: istu ja odota.